Ulkona sataa vettä, taivas itkee..jyrisee ja salamoi. Syksy lähenee ja pian on taas pitkä ja pimeä vuodenaika. Tekisi mieli käpertyä kuin karhu luolaan, mennä piilon ja nukkua ja nukkua.Päivät seuraa toisiaan, samankaltaisina. Pitäisi suunnitella tulevaisuutta, pitäisi jo tietää minne menen ja mitä teen. Ajatus siitä että menen ihmisten pariin kuitenkin ahdistaa. Kävin kaupassa ja sydän jyskytti kuin aropupulla, alkoi huimaamaan ja oksettamaan. .paniikki ja tunne että happi loppuu oli läsnä, se li pelottavaa todella karmaisevaa, mietin jo että kaadun varmaan tähän ja joku soittaa ambulanssin.Minulla ei ole ollut pahoja kohtauksia aikoihin, nyt tuli taas.