Ihmisiä tulee elämäämme usein vain hetkeksi. Uskon että jonkut ihmiset ovat enkeleitä, he vain viipyvät hetken ja katoavat. Nuorena tapasin enkelin ensimmäistä kertaa, oltiin juhlimassa ja nukahdin jonnekkin puiston penkille, oli jo kylmä. Minut tuli herättämään sellainen nuori mustahiuksinen kiharapäinen nuori mies. Hän vei minut viimeiseen linjaautoon ja saattoi kotiovelle asti. Kun käännyin hän katosi kun savuna ilmaan...jälestäpäin vasta tajusin että hänen täytyi olla enkeli.

Tässä erään tuntemattoman ajatus joka on puhutellut minua lähiaikoina..

Näin yöllä unessa näyn sellaisen,
että Jeesuksen kanssa rannalla astelen.
Luoja näytti hiekassa kuvina sen,
millainen elo oli ollut tään ihmisen.
Koko eloni kaari oli piirretty hiekkaan,
sen siitä lukea sain, ja silloin huomasin,
kuinka hiekassa astui kahdet jäljet rinnakkain.
Toiset jäljet olivat omani,
heti toisia tuntenut en,
mutta silloin ääni taivaasta kuiskas,
ne jäljet on Jeesuksen.


Koko eloni hiekassa nähdä sain,
yksi asia silti mua vaivasi vain,
yhdet jäljet näkyivät kohdissa niissä,
missä elämän myrskyt painoi ja missä
elämän raskaat aatokset mun sieluani kaivoi.
Katsoin ylös pilvihin ja kysyin Luojaltain,
miksi häipyivät välillä jälkeni mun ja hiekassa
näkyi vain jälkesi sun?


Minä lupasin kerran Luojallein, että kuljen Hänen
rinnalla ain, miksi kuitenkin rannan hiekassa
niin usein jäljet on yhdet vain?


Tähän Jeesukselta kuitenkin heti vastauksen sain:
"Rakas lapsonen, rakkaus sielussain soi,
sua koskaan yksin jättää en voi!
Yhdet jäljet hiekassa kertovat siitä,
että ihmisen voimat eivät aina riitä, ja siks kantaa
sua käsilläin sain, jolloin hiekkaan jäi yhdet jäljet vain."


- tuntematon